Wovenwaste on tarina siitä kun kaikkea ei voi itse päättää. Se on tarina tavarasta, joka on tiellä, turha, tarpeeton, hukkaa. Se on tarina tavoitteesta tehdä tavallisia kankaita. Se on kunnianosoitus ammattilaisille, yhteistyölle tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Niiden kanssa, jotka osaavat ja jotka joustavat, uskaltavat. Se on tarina siitä, miten tuotosten tulva on loputon ja niiden hyödyntäminen mahdollisuuksia täynnä. Siis kankaita ja kankaista.
Tein Wovenwaste -tuotekehitysprojektin tavoitteena suunnitella lennossa ja valmistaa reippaassa tahdissa mahdollisimman monenlaisia kankaita ties mihin tavanomaisiin tarkoituksiin ja käyttämällä mahdollisimman paljon kaikkea olemassa olevaa materiaalia, erityisesti turhaa ja hukkaa. Lähtökohtana oli kutomakoneen loimi, vanha, laaduton, kelvoton. Se oli löydettyä, raakaa materiaalia vailla tarkoitusta. Raaka-aineen muuttaminen tekemisen ja taidon kautta käyttökelpoiseksi, laadukkaaksi materiaaliksi oli se näyttö, johon pyrin. Yksi ja sama loimi ja mitä siitä saisi? Värikkäitä, laadukkaita, käyttökelpoisia, kaksipuoleisia niillä aineilla, joita oli. Siitä se lähti.
Vauhtiin pääsin reippaissa sidos-ja väriyhdistelmissä ja kangaspino kasvoi. Lointa kutomakoneessa, noin 500 metriä, riitti pitkälle. Kangaspino generoi uutta ja inspriroiduin langasta, sen monimuotoisuudesta, muutoksesta sidoksissa, viimeistelyn ihmeistä ja lämpimistä fiiliksistä kutomakonetta kohtaan. Sen mahdollisuuksien ymmärtäminen ja koneen käyttötaito olivat olennaisia. Olennaista projektissa oli Tate-teamin, huippuammattilaisen, Arton työ: loimitukin laittaminen kutomakoneelle työläine valmisteluineen ja ongelmanratkaisut erilaisten sidosten ja lankalaatujen vaihtokohdissa. Tate-teamin Tarjan työ ajoitusten suunnittelussa ja joustavuudessa. Kutomakone ei ollut vain kone, se oli työkalu, jossa olin vastuussa tehtävän ja tuotoksen muodosta ja laadusta. Kone ei sitä itsekseen tee.
Koska kankaita syntyi paljon, pyysin mukaan kankaiden tuotteistamiseen yhteistyökumppaneita, huippuammattilaisia. He eivät voineet enää vaikuttaa kankaiden laatuun tai ulkonäköön. Tästä lähtökohdasta Tella loi lakit, Nellinooran Nelli Nurmi kehitti kengät, Kelpman textile toteutti tyynyt ja Huihui hurautti hameet ja huivit.
Tuotekehitysprojektia tuki Taike ja näyttelyä Terdellä Greta ja William Lehtisen säätiö.
Tuotoksia on nähty Finlaysonin Terdellä joulukuussa 2022, Taito-Galleriassa Helsingissä helmi-maaliskuussa 2023. Seuraavaksi Wovenwaste kankaat kulkeutuvat Leineperin ruukin Villaruukki tapahtumaan tanssilliseen näytökseen 10.6.2023 vaatteina. Huivit tulevat mukaani Suvi Design -tapahtumaan Oriveden Purnuun 15-16.7.2023. Tervetuloa!
Seuraa kankaiden matkaa wovenwaste instassa.
Lue Kulttuuritoimituksen juttu näyttelystä.
