Ilman vekkejä ei synny palkeita. Ilman palkeita ei synny soittoa. Haitarin soittoon tai haitarimusiikin kuunteluun liittyy usein elämyksellisyyttä, tunteita ja hilpeyttä. Haitarin vekkipinta on palje ja palje on harmonikan sydän. Ilman paljetta ei pystyttäisi muodostamaan soittimen kielille tarpeeksi painetta, eikä sointia syntyisi. Nyanssit muodostetaan yksinomaan paljetekniikoilla. Haitarin palkeen käsittely on taitolaji. Sen oikealla käytöllä saadaan kappaleisiin lisää elävyyttä ja syvyyttä.
Löysin haitarin palkeesta paljon yhteistä vekkihameeni kanssa. Palje ei ole ikuinen, vaikka voikin kestää 20-30 vuotta. Vekkihame pongahtelee esiin muotien vaihtuessa, mutta kestää hyvin aikaa muodista riippumatta ja vanhimmat löydökset vekatuista kankaista viittaavatkin faaraoiden Egyptiin. Haitarin palje on käyttötavaran kulutusosa, jota täytyy huoltaa. Poimuja täytyy putsata ilmaamalla, harjaamalla. Niin myös tuuletellaan villaisen vekkihameen pölyt raikkaassa ulkoilmassa.
Haitarivekki – accordion pleat – on tiukka, tiivis ja terävä kolmiulotteinen vekkipinta. Haitarivekissä laskoksen harja ja pohja ovat yhtä kaukana toisistaan.
Haitarivekki määritellään etäisyyden mukaan, puhutaan esimerkiksi 10 mm:n vekistä. Vekkaukseen tarvitaan paljon kangasta ja 150 cm:n levyinen kangas vekitetäänkin 25 cm:n laataksi. Vekkilaatta käsitellään kuumassa, kuivassa höyryssä. Näin saadaan kestävä vekkikangas vaatteeseen, joka sallii käyttäjälleen reippaatkin liikkeet. Vekkityyppejä on paljon, haitarivekki on niistä yleisin. Haitarivekkiä on käytetty vaatteissa paljon, esimerkiksi kauluksissa, hihojen suissa, esiliinoissa ja kansannaisten perinnemekkojen helmoissa.
Käsin vekitetty kangas on aina ollut arvokasta. Muinaisessa Egyptissä faaraoiden vaatteisiin vekattiin pellavakangasta. Vekitetyt kankaat ovat symboloineet valtaa ja loistoa. Siten myös paavit ja piispat ovat pukeutuneet vekkikauluksiin, esiliinoihin ja kaapukankaisiin. Materiaaleina käytettiin pellavan lisäksi villaa ja silkkiä.
Jos vekittäminen käsin on nykyisin työläydessään harvinaista, se ei ollut muinoinkaan helppoa. Pysyvät vekit kankaaseen saatiin aikaan mm. munaseoksella. Munalla sivelty vekitetty kangas jätettiin kuivumaan auringonvaloon. Vekittämisen työkaluina on käytetty mm uurteisia puisia apuvälineitä. Nykyisin suurin osa vekkikankaista on vekitetty koneellisesti ja niiden materiaali on synteettistä polyesteriä. Vain ylellisemmät materiaalit vekitetään yhä käsin. Vekitys-ateljeen voi löytää Pariisista ja Lontoon lähettyviltä. Huihuin villaiset vekkikankaat vekitetään käsin, puolikas hameen kappaletta kerrallaan.
Lähteitä
Fashion history
Maison Barbagli
