Joskus ennen sunnuntaina, ylläni valkoinen vekkihame. Taidan edelleen olla vekkihameihminen.
Omat hameeni ovat tekstiilejä, tekstuureja, kankaita kietaistuna hameiksi tai hameen kaltaisiksi. Vekkihameen tuotekehitys kehittyi kauniin materiaalin laskostekstuurista ja minusta kehittyi vekkihameihminen. Haluan hameen olevan helppo, mukautuva, mukava, kestävä, simpseä ja siisti. Haluan harppoa hameessani. Haluan huolettomuutta.
Vekkihameita naiset ovat käyttäneet ainakin 1920-luvulla. Pitkissä pliseeratuissa hameissa naiset näyttivät solakoilta. Kankaat olivat juhlavia, kiiltäviä, liukkaita. Vekkihame oli myös urheilullinen vaate. Vekkihamemuisto omasta lapsuudesta on 1960-luvulta: valkoinen liehuvahelmainen polyestermekko oli juhlava. Mekko mahdollisti kuitenkin pihaleikit ja pyöräilyn vaikka vyötärö kiristi.
Monen muistikuva vekkihameesta on kalsea, eleetön kangas, jossa tasaiset tai epätasaraitaset vekit vuorottelevat. Vekkihame oli jokanaisen muotivaate. Nyt vekkihame on taas muodikas. Suurin osa siitä muodista on ohikiitävää. Hameissa on samaa ilmeettömyyttä kuin 60-luvulla. Pliseeraukset on yhä tehty muokkaantuvaan polyesteriin ja hameet ovat hulmuavia, liukkaita ja ohuita.
Aija Lundahl
huihuitextile@gmail.com
